Hola!
Onpas taas menny aikaa viime kirjotuksista. Huvitti jonku verran lukee viime vuoden muistelmia Granista.... Sillon oltiin ekaa kautta tekemässä, ja nyt onkin jo kolmas menossa?!
Viimeks oltiinkin Turkinmaalla, josta kävi keväällä matka Oslon kautta (ylläri... Oslo-kirous) Suomeen. Bodrumia jäi ikävä ja vannotin meneväni sinne takas, mutta niinhän ne suunnitelmat muuttuu, että sinnepäs ei tieni käykään ens kesäks, vaan kohti ihan mulle tuntematonta kohdetta ja en oo kyseisessä maassakaan asunu vielä!
Palaten vielä ajassa taaksepäin: mihinkäs sitä Turkista mentiinkään..? Paikkaan, joka ei kyllä ollu suunnitelmis, sillä vannotin ekan kauden jälkeen, etten ikänä palais sinne. No ihan rehellisiä jos ollaan, niin pidin sitä yhtenä kirottuna saarena. Ja varsinkin erästä pikku laaksoa, jossa satuin sillon asumaan......
Eli lennettiinpä Granille! Tuntu oudolle mennä takas. Heti ku landattiin, ni oli sekava olo. Toisaalta ei ollu yhtään innoissaan, kun taas toisaalta odotti jo, että pääsee äkkiä eteläosaan näkeen kaikki tutut paikat ja ihmiset, ketä oli taas eksyny saarelle talveks. No heti kentällähän näki yli puolet tuttuja kasvoja viime vuodelta. Siinä vaiheessa jo nous fiilikset plussan puolelle.
Tänä vuonna siis en mennyt Puerto Ricoon enää - vaan nyt oli aika olla villimmillä vesillä - eli Playa del Inglesissä! Ja sehän on tunnettu varsinkin yöelämästään (wonder why?! haha). Kovat oli intro-viikot taas - hyvässä mielessä.
Tänä vuonna mua ei sentään siunattu SunGarden-pestillä, vaan ny oli aika vetää luurit päähän ja viettää päivät Contact Center-oppaana.
Oltiin eka viikko Teneriffalla tiimin kanssa ja sieltä ku seilattiin kotisaarelle takas, ni arki alko suht nopsaan.
Granin kauden tiivistelmä: odottamattomat tilanteet, bilettäminen, roadtripit ja ennen kaikkea: tapakset <3 Vaikka ne viime kauden jälkeen tulikin korvista ulos, niin nyt ne maistukin sairaan hyville Turkin mezejen jälkeen.
Yks parhaista muistoista tältä kaudelta on ehottomasti "ihana"-viikonloppu Tejedaan, eli saaren keskiosaan. Olin ollu yövuorossa ja alottelin pitkiä vapaita, jolloin suunnattiin heti aamulla vuoristoteitse kohti Roque Nubloa. Sinne sitte kolme pirtsakkaa pirkkoo (tai no 3 vanhaa piikaa, niinku Mikko sanoo...) tallusteli läpi syvien mäntumetsien, raikkaassa vuoristoilmassa. Nublolla nautiskeltiin espanjalaisten rakastamat bocadillot ja katteltii vaa ympärilleen ja katteltiin tätä ihmeellistä saarta, josta muute näkee myös naarpurisaaren korkeimman kohdan - Teiden. Sitte olikin aika tsekata sisään Parador Cruz de Tejeda-hotelliin. Tietty hommaan kuulu spa-osasto, joka oli varattu pelkästään meille. Oli IHANAA, ja tota sanaa muuten hoettiin pariinkin otteeseen...
Tietty kauden aikana oli koko ajan jotai häppeninkiä jossain ja paljon tapahtu. Oli kick offit, desti-happeningit, tiimipäivät sun muut. Kuitenkin tuntu, et nyt oli kuitenki rauhallisempaa, ku viime vuonna. Jotenkin oppi elämään ns. "normaalia elämää". Aloin urheileen, niinku mun "entisessä normaalissa elämässä" ja muutenkin tuntu kivalle olla täällä. Ehkä se eka kausi vaan on se hulluin? Who knows... Tai no, on se ihan fakta. Vai onko se kuitenkin tää saari? Yhdistelmä kaikkee? Laitetaan sen piikkiin...
Mut mikä tässä saaressa on? Onko tässä joku kumma magneetti?! Tää tuntuu niin kodille. Ja joka kerta, ku nään noi hullut vuoret, tunnen kaliman ja Saharan puhaltamat hiekkamyrskyt niin oon ihan fiiliksissä.
Ens kesäks hypätäänkin sitten toiselle saarelle, nimittäin Kyprokselle! Ja nyt heitetään luurit nurkkaan ja aletaan normioppaaks! Vaikka täältä ei haluais pois, niin tietenkin odottaa jo sitä tulevaa kautta, ja kaikkee uutta ja jännää, mitä näkee ja kokee. Ja mikä kivaa kans - siellä kohdataan taas tuttuja tyyppejä, joten oon aivan varma, että tulee huippukesä!
Olin vasta 2 vkoa lomalla. Kävin Suomen lisäks Fuerteventuralla, eli naapurisaarella. Ihan uskomatonta, kui paljon nää kaks saarta eroaa toisistaan: Pinta-alaa enemmän ku Granilla, mut sekin täytetty hiekalla. Karua, sanon minä! Grani ku taas on ns. "manner pienoiskoossa". Täält löytyy kaikki, mitä ihminen tarvii. Tosin, Fuertessa oli oma viehättävyys ja mahtavat puitteet sille, jos haluu totaalisesti heittää aivot narikkaan ja maata x-asennossa ja rauhottua. Ja tietty se saari on säilyttäny alkuperäisyytensä vahvemmin. Jos tänne palaan, niin otan tehtäväkseni käydä lopuillakin Kanariansaarilla! Binterin purkit lentää kätevästi saarten väliä.
Nyt on enää vajaa kuukaus jäljellä täällä. Se o vaa yritettävä ottaa kaikki irti loppuajasta. Kaikki alkaa pikkuhiljaa lähtemään ja talvikautta aletaan sulkemaan. MUTTA, Grani ei ikinä nuku - sillä skandit jää tänne pitämään sen elossa kesällä.
Tietty jo miettii ens talvea. Mistähän sitä ittesä löytää? Tuleeks se oleen jotai ihan uutta, Grania eksoottisempaa ja kauempana Suomesta? Vai löydänkö sittenkin itteni Suomesta? Koskaan ei voi tietää, mutta nyt toivon tietenkin hyppääväni saarelta saarelle takas, eli tänne. Kotiin :)
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
maanantai 23. toukokuuta 2011
Aurinkoa, tuhkaa ja kaikkee muuta
Terve!
Täällä on kesäkausi lähteny kunnolla käyntiin nyt. Meille tuli 13.5 ekat suomalaisvieraat, ja kaikki meni hyvin vaik olikin 13. pvä perjantai! Hmm, en oikei tiiä, mitä mielenkiintosta kertosin? No yritän jotain väkertää.
Joo, tosiaan, joudutaan tuleen suomeen hankkiin uudet viisumit. Meidän tanskalaiset kävi kans Tanskassa hankkimassa ne ja ny on suomalaisten vuoro. Ruåttalaisten ja Norjalaisten ei tartte. Viisumeihin tuli vähä häikkää parin iha pikkujutun takia, ja siks joudutaan henkilökohtasesti lähteen uusimaan ne. Parin päivän reissu siis Helsinkiin ylihuomenna, mut toisaalta tosi mukavaakin, ku näkee tuttuja ja pääsee H&M:lle! Ainoo miinus on se, et joudutaa lentään Bodrum-Istanbul-Riika-Helsinki, ja mä tuun samaa reittiä takasi päinkin. JA, toivon et tuhkapilvi pysyy kurissa, vai onko taas Ankun tuuria ja jään tuurilla jumiin johki Riikan kentälle yksikseni... Hope not :)
Täällä on asiat mukavasti. Töitä on just hyvin ja koko ajan opitaan uutta tästä kohteesta. Ja mä tykkään tosi paljon olla täällä. Meidän pomot on huippuja ja toimistohenkilökunnalle saa nauraa koko ajan. Ja niinku aikasemmin oon maininnu, ni elämä täällä tuntuu iha luksukselle. Välillä musta tuntuu oikein pahalle, ku paikalliset haluu tehä kaiken meidän puolesta. Palvelu on kyl luksusluokkaa tässä maassa, voin kertoa! Ja hotellipäivystyksillä on mukavaa, ku respat kysyy, josko haluis nautiskella kahvia tai teetä vieraita odotellessa. Parin minsan päästä sieltä tulee tarjoilija tuomaan juotavaa.
Tässä olis pari kuvaa (äiti ainakin on näitä ootellu :) )
Täällä on kesäkausi lähteny kunnolla käyntiin nyt. Meille tuli 13.5 ekat suomalaisvieraat, ja kaikki meni hyvin vaik olikin 13. pvä perjantai! Hmm, en oikei tiiä, mitä mielenkiintosta kertosin? No yritän jotain väkertää.
Joo, tosiaan, joudutaan tuleen suomeen hankkiin uudet viisumit. Meidän tanskalaiset kävi kans Tanskassa hankkimassa ne ja ny on suomalaisten vuoro. Ruåttalaisten ja Norjalaisten ei tartte. Viisumeihin tuli vähä häikkää parin iha pikkujutun takia, ja siks joudutaan henkilökohtasesti lähteen uusimaan ne. Parin päivän reissu siis Helsinkiin ylihuomenna, mut toisaalta tosi mukavaakin, ku näkee tuttuja ja pääsee H&M:lle! Ainoo miinus on se, et joudutaa lentään Bodrum-Istanbul-Riika-Helsinki, ja mä tuun samaa reittiä takasi päinkin. JA, toivon et tuhkapilvi pysyy kurissa, vai onko taas Ankun tuuria ja jään tuurilla jumiin johki Riikan kentälle yksikseni... Hope not :)
Täällä on asiat mukavasti. Töitä on just hyvin ja koko ajan opitaan uutta tästä kohteesta. Ja mä tykkään tosi paljon olla täällä. Meidän pomot on huippuja ja toimistohenkilökunnalle saa nauraa koko ajan. Ja niinku aikasemmin oon maininnu, ni elämä täällä tuntuu iha luksukselle. Välillä musta tuntuu oikein pahalle, ku paikalliset haluu tehä kaiken meidän puolesta. Palvelu on kyl luksusluokkaa tässä maassa, voin kertoa! Ja hotellipäivystyksillä on mukavaa, ku respat kysyy, josko haluis nautiskella kahvia tai teetä vieraita odotellessa. Parin minsan päästä sieltä tulee tarjoilija tuomaan juotavaa.
Tässä olis pari kuvaa (äiti ainakin on näitä ootellu :) )
Tää on siis "pihasta".
Tässä me asutaan. Mä ja Rosa asutaan ylimmässä kerroksessa. Cathrine esittelee sen pyjamaa.
Suomi voitti!!!!!!
Että näin. Mulla ei oo ny oikeen enempää asiaa, kirjottelen sit ku keksin jotain!
Heipparallaa.
torstai 5. toukokuuta 2011
Merhaba
Täällä ollaan nyt oltu parisen viikkoo Turkin Bodrumissa. Jaa että mikäs se semmone paikka on? Noh, tätä paikkaahan sanotaan Turkin St. Tropeziks. Tääl me vaa siemaillaa vaaleenpunasta skumppaa, otetaa arskaa altaalla ja iltasin käydää seurapiirien kaa kalleissa ravintoloissa Louis Vuittonin käsilaukut olalla keikkuen...
No ei nyt ihan, mut ei valittamista siltikään. Me asutaan hotelli/asuntokompleksissa, jonka omistaa kuuluisa turkkilainen laulaja, Ibrahim Tatlises. Meillä käy siivooja pari kertaa viikossa. Meillä on vaatteiden pesu/silityspalvelu. Meillä on ravintola, joka tarvittaessa tarjoilee ruuat myös kotiin saakka. Meillä on myös kiva allasalue allasbaareineen. En siis valita.
Ku tultiin tänne ni eka yö oli iha sairaan kylmä! Nukuin mun "Bad hair day"-pipo päässä. Oikeesti. Onneks meillä on lämmitys/ilmastointilaite täällä.
Tultiin tänne siis 22.4 pitkäperjantaina. Meillä on vieläkin intro menossa ja viikon päästä 13. PVÄNÄ PERJANTAINA tulee meidän ekat suomalaisvieraat! Ennen sitä meillä on ollu oikein mukavasti aikaa valmistella kohdetta ja tutkia paikkoja. Siis kirjaimellisesti, "oikein mukavasti" ollu aikaa. Kaikki tuntuu niin rauhalliselle. On ainaki tullu levättyä kunnolla. Välillä on vähä toivonukki, et kävis hektiseks. Jospa se siitä vähä muuttuu sit ku ekat vieraat tulee (noh nii noh, niitä tulee vaa 119 viikos ja meit on 4 suomalaista täällä...).
Täällä on tosi kaunista ja modernia. Talot on kaks kerroksisia standardin takia. Ne on kaikki valkosia tai niissä on kivikoristeita. Ihania kukkaniittyjä on siellä sun täällä. Moderneja kahviloita ja ravintoloita on joka puolella. Ihmiset on ihan mielettömän ystävällisiä ja auttavaisia pienissäkin asioissa. Aamulla on ihana herätä rukouskutsuun ja kurkata ulos ikkunasta, kun aurinko nousee vuorten takaa. Turkkilainen ruoka on niin hyvää ja terveellistä, et on tosi hyvä olokin koko ajan.
Ja täällä on kaks Starbucks-kahvilaa (ja siellä saa latteen soija- tai laktoositonta maitoa)! Tarjoilijat siellä naureskelee aina mun nimelle, ku ne kirjottaa sen mun pahvimukiin. Anne tarkottaa turkiks äitiä. "Hello, mami!"
Nää pari viikkoo on suurimmaks osaks koostunu hotelleihin tutustumisista ja retkien obsailusta. Mun lemppariretkeks tais osottautuu vierailu Etrimin kylään. Siellä käydään tutustumassa moskeijaan ja pieneen turkkilaiseen maalaiskotiin. Siellä ihana mummeli kuto näppärästi mattoa. Lounas syötiin lattialla istualteen ja se koostu maatilalla tuotetusta ruuasta. Join jälkkäriks turkkilaista kahvia ja mun turkkilainen kollega ennusti mulle kahvikupista. En oo vielä päättäny, uskonko sitä vai en. Nähtäväks jää...
Meil oli Kick-Offitkin jo (siis kauden alottajaiset). Me saatiin kutsu, jossa meidän käskettiin pakata laukkuun bilevaatteet, uikkarit, passi ja euroja. Aamulla tapaaminen klo 8.15. Hmm, mihinköhän oltiin menossa? No Kosille tietty. Lautalla sinne pääsee vaan 20 minuutissa. Onneks ei ollu kova merenkäynti, tuli meinaan heti ekana mieleen meidän taannoinen Loro Parque-reissu Granilta Teneriffalle, ku oltiin kaikki vähä huonovointisia........
Kosilla majotuttiin neljän tähden All Inclusive-hotelliin! Otettii aurinkoo, nautittiin kreikkalaisesta ruuasta ja illalla käytiin tutustumassa Kosin baarikatuun. Seuraavana aamuna lähettiin kaupungille ostoksille ja syömään. Sit iltapäivällä lautta suuntas takasin Bodrumiin.
Tulevalla viikolla on varmasti tekemistä ja valmistelemista vielä paljon, koska meidän kaikki materiaalit ei oo saapunu tänne vielä... Huomenna pe meille tuleekin iloinen tuulahdus pohjosesta, sillä meidän norjalaisvieraat saapuu ihan ekoina tänne!
Tulipa ihana olo ku kävin uimassa. Nyt varmasti uni maistuu hyvin ja huomenna jaksaa lähtee taas tutkiskelemaan paikkoja!
Palailen asiaan taas!
No ei nyt ihan, mut ei valittamista siltikään. Me asutaan hotelli/asuntokompleksissa, jonka omistaa kuuluisa turkkilainen laulaja, Ibrahim Tatlises. Meillä käy siivooja pari kertaa viikossa. Meillä on vaatteiden pesu/silityspalvelu. Meillä on ravintola, joka tarvittaessa tarjoilee ruuat myös kotiin saakka. Meillä on myös kiva allasalue allasbaareineen. En siis valita.
Ku tultiin tänne ni eka yö oli iha sairaan kylmä! Nukuin mun "Bad hair day"-pipo päässä. Oikeesti. Onneks meillä on lämmitys/ilmastointilaite täällä.
Tultiin tänne siis 22.4 pitkäperjantaina. Meillä on vieläkin intro menossa ja viikon päästä 13. PVÄNÄ PERJANTAINA tulee meidän ekat suomalaisvieraat! Ennen sitä meillä on ollu oikein mukavasti aikaa valmistella kohdetta ja tutkia paikkoja. Siis kirjaimellisesti, "oikein mukavasti" ollu aikaa. Kaikki tuntuu niin rauhalliselle. On ainaki tullu levättyä kunnolla. Välillä on vähä toivonukki, et kävis hektiseks. Jospa se siitä vähä muuttuu sit ku ekat vieraat tulee (noh nii noh, niitä tulee vaa 119 viikos ja meit on 4 suomalaista täällä...).
Täällä on tosi kaunista ja modernia. Talot on kaks kerroksisia standardin takia. Ne on kaikki valkosia tai niissä on kivikoristeita. Ihania kukkaniittyjä on siellä sun täällä. Moderneja kahviloita ja ravintoloita on joka puolella. Ihmiset on ihan mielettömän ystävällisiä ja auttavaisia pienissäkin asioissa. Aamulla on ihana herätä rukouskutsuun ja kurkata ulos ikkunasta, kun aurinko nousee vuorten takaa. Turkkilainen ruoka on niin hyvää ja terveellistä, et on tosi hyvä olokin koko ajan.
Ja täällä on kaks Starbucks-kahvilaa (ja siellä saa latteen soija- tai laktoositonta maitoa)! Tarjoilijat siellä naureskelee aina mun nimelle, ku ne kirjottaa sen mun pahvimukiin. Anne tarkottaa turkiks äitiä. "Hello, mami!"
Nää pari viikkoo on suurimmaks osaks koostunu hotelleihin tutustumisista ja retkien obsailusta. Mun lemppariretkeks tais osottautuu vierailu Etrimin kylään. Siellä käydään tutustumassa moskeijaan ja pieneen turkkilaiseen maalaiskotiin. Siellä ihana mummeli kuto näppärästi mattoa. Lounas syötiin lattialla istualteen ja se koostu maatilalla tuotetusta ruuasta. Join jälkkäriks turkkilaista kahvia ja mun turkkilainen kollega ennusti mulle kahvikupista. En oo vielä päättäny, uskonko sitä vai en. Nähtäväks jää...
Meil oli Kick-Offitkin jo (siis kauden alottajaiset). Me saatiin kutsu, jossa meidän käskettiin pakata laukkuun bilevaatteet, uikkarit, passi ja euroja. Aamulla tapaaminen klo 8.15. Hmm, mihinköhän oltiin menossa? No Kosille tietty. Lautalla sinne pääsee vaan 20 minuutissa. Onneks ei ollu kova merenkäynti, tuli meinaan heti ekana mieleen meidän taannoinen Loro Parque-reissu Granilta Teneriffalle, ku oltiin kaikki vähä huonovointisia........
Kosilla majotuttiin neljän tähden All Inclusive-hotelliin! Otettii aurinkoo, nautittiin kreikkalaisesta ruuasta ja illalla käytiin tutustumassa Kosin baarikatuun. Seuraavana aamuna lähettiin kaupungille ostoksille ja syömään. Sit iltapäivällä lautta suuntas takasin Bodrumiin.
Tulevalla viikolla on varmasti tekemistä ja valmistelemista vielä paljon, koska meidän kaikki materiaalit ei oo saapunu tänne vielä... Huomenna pe meille tuleekin iloinen tuulahdus pohjosesta, sillä meidän norjalaisvieraat saapuu ihan ekoina tänne!
Tulipa ihana olo ku kävin uimassa. Nyt varmasti uni maistuu hyvin ja huomenna jaksaa lähtee taas tutkiskelemaan paikkoja!
Palailen asiaan taas!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Hasta luego, Gran Can
Eka kausi ohite? Tä?! No muistellaas vähä...
Muistan, ku lähettiin pirtsakkoina matkaan. Menin Tampereen kautta koukkaamaan Rosan matkaan ja sit mentiin Hesaan yöks hotelliin, missä Henna oli kans. Suurin osa Granille lähtevistä kollegoista oli tuttuja opaskoulusta. Meitä oli varoteltu, et Granilla voi mahollisesti olla lakko (ylläripylläri) ja joudutaan ehkä ootteleen koneessa jonku aikaa. Kuitenkaan nii ei onneks käyny.
29. syyskuuta laskeuduttiin Las Palmasin lentokentälle. Oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä. Ooteltiin kentällä melko pitkä aika, et skandilennot laskeutu. Sit lähti bussi kohti Puerto Ricon laaksoo. Oli aika hämmentyny olo, ku bussi oli täynnä skandeja, plus kolme suomalaista; mä, Rosa ja Hanna. Luonnollisesti siel puhuttii ruotsia, mikä on tietty iha normaalii, mut sillon ol kyl semmone olo et voi jee...
Joka puolella näytti tosi karulle ja kuivalle. En ollu aikasemmin käyny Granilla, ni aattelin et siel olis ollu iha erilaisemman näköstä, varsinkin, ku se on turistien kestosuosikki.
Tapasin heti kämpän pihassa mun norjalaisen kämppiksen, Marten. Katoin heti, et onpas tutunnäkönen typy. Sit selviskin, et Marte oli Mallorcalla edellisen kauden, eli oltiin bongattu se Malliksen kentällä, ku lähettii opaskoulusta kotiin. Meidän kolmas asukki, tanskalainen Victoria tuli vähä myöhemmin kehiin.
Ekana iltana oli tietty heti lähettävä syömään kaik yhes koos. Mentiin tietty Puerto Ricon ostarille kiinalaiseen. Oli iha jees...
Eka yö oli iha outo. Mun huoneessa näytti tosi kolkolle. Inhosin mun vihreetä sängynpäätyä ja pöytää. Säikähin kissoja, ku ne tykkäs hengailla mun ikkunalaudalla. Kerran mun kämppis meni vauhilla sen huoneeseen ja astu vahingossa kissan päälle...
Seuraava reilu viikko oli intro-viikko, eli käytii kaikki maholliset asiat läpi ja tutustuttiin paikkoihin. Oltii iha törkeen poikki ja päätä särki, ku tuli niin paljon uutta käytännön asiaa ja opittavaa niin työstä ku kohteesta. Lisäks oltiin TOSI pihalla, koska meitä oli tosiaa kolme suomalaista skandien keskellä Puerto Ricossa ja lisäks me kolme oltiin ainoot ekan kauden oppaat... Tai no, tais Kim olla kans ekaa kautta, mut kuitenki.
Alussa oli iha hullun paljon kaikkia partneri-illallisia, eli siis käytii tutustuun meidän yhteistyökumppaniravintoloihin. Meinas tulla tapakset korvista ulos... (Mut alioli on silti vieläki liian hyvää..!)
Sit alko kunnolla työnteko. Mä olin siis SunGarden Service Host, joka tekee siis tapaamisia perhehotellilla ja iltapäivisin vetää aktiviteetteja. Ekat servikset muistan kyl aina, niin ku varmasti kaikki... Mut äkkii alko meneen kaikki rutiinilla.
Kaikki meni oikeen mallikkaasti tasasta tahtia eteenpäin. Joku lakko saatto joskus olla ja vähän syysmyrskyäki, josta Suomessaki uutisoitiin. No sittenhän joulukuun alussa Iberian lennonjohto päätti alkaa lakkoon, eikä tässä vielä kaikki: Finnairin matkustamohenkilökunta myös! Ai että. Kaks lakkoo päällekäin. Olihan se aikamoista rumbaa ja unet jäi vähiin, mut olipahan kokemus :)
Maanantaisin oli "Scandinavian Foreplay"-bileet meidän salaisessa pikku kellaribaarissa... Ei todellakaa hehkee paikka, mut siel näki tutut ja siel tapahtu... Sinne siis kokoontu suurimmaks osaks oppaat viettään iltaa. Ai että, mulle tulee ikävä sitä paikkaa. Alussa inhosin sitä. Missasin ne viimeset bileet siellä. No, ehkä ens talveks päätyy Granille taas, mistä sen tietää!
Vapaapäivinä otettii useesti auto alle ja lähettii vuoristoon tai Las Palmasiin ajaleen. Tottakai Kupsun lounas oli iha number 1 vapaapäivinä, tai sit satunnaisesti Gloria Palace Royalin aamiainen. Ah <3 Kahvipannu tuodaan pöytään ja aamiaisbuffetiin tarttee suurinpiirtein kartan, ku siel on nii sikana kaikkee. Luksusta oli tuoreet marjat. On oppinu arvostaan näinkin pieniä asioita!
Tykkään Las Palmasista iha sikana. Voisin vaik asuu siellä. Kaikki ne pikku kahvilat, putiikit ja kirkot...
Joulu oli tosi outoo viettää poissa kotoo. Toisaalta olin ihan mielellään pois siitä kaikesta Suomen jouluhössötyksestä, mut sit toisaalta, olis se kiva ollu perinteikkään mukavaa herätä aamulla syömään herkkuja. Me järkättii oma pikku jouluaamu Hannan ja Rosan kaa. Keitettii riisipuuroo, syötii ruisleipää ja katottii Lumiukkoo Youtubesta. Sit lähettiinki painaan töitä. Ja illalla käytii Kuparipannussa jouluillallisella. Ai että...
Uutena vuotena Rosa oli lomalla Suomessa ja me oltii Stinen ja Hannan kans meillä. Otettii pari lasii viiniä, käytii kattoo meininkii tän Puerto Ricon paikallisessa (Harleys, wohooo!) ja sit kiltisti nukkuun tietty, ku aamulla mentiin kentälle...
Välillä tuli oltua tosi väsyny. Varsinki hätäpuhelin-viikot oli joskus tosi rankkoja ja aika pahoja juttujakin tapahtu pari. Joskus tuntu, et ei jaksa ees raajoja liikuttaa, ku oli niin uupunu. Pää tuntu suurinpiirtein ihan ilmapallolta. Tuli oltuu kuumeessa ja flunssassakin aika tiuhaan tahtiin. Vitamiinit kehii vaa.
Loppukaudesta olin yhtäkkii tosi energinen. Siestalla oli aikaa käyä uimassa ja ottamassa väriä iholle (vaik se onkin jo hävinny mun albino-iholta.....).
Muutenki loppukausi oli kiva, ku sai tehä eri juttuja. Sai tehä enemmän lentokenttää, vedin urheiluaktiviteetteja yhellä hotellilla jne... Pitkät siestat ja lounaat Kupsussa oli iha luksusta. Ja tietty kahvihetket Mummolassa, ku käsiin sai 7päivää-lehden...
Mulla kävi suht paljon tuttuja. Venla, Miikka, Juhis ja Krisse oli Inglesissä lomailemassa. Käytii tietty kuuluisassa Inglesin yöelämässä. Sit mun serkku perheineen kävi kans, mut en kerinny nähä niitä kovin paljoo, ku olin - KIPEENÄ :) Laura kävi kanssa ja viihty parikin viikkoo!
Viimeset viikot oli tosi outoja. Ihmiset lähti iha yhtäkkii! Koko La Marina tuntu iha kuolleelle, ku kämppiä oli iha tyhjänä. Toimistolla oli tosi hiljasta... Toisaalta se oli aika siistii, koska onneks meidän kaveripiiri pysy ja mehän päätettii Stinen, Rosan ja Andreaksen kaa muuttaa Sunwing-hotelliin Arguineguiniin, kerta siel oli huoneitakin vapaana. Tuntu iha lomalle, vaik käytiinki iha normaalisti töissä sieltä. Ja auringonlaskun lisäks nähtii parvekkeelta Sunwing-showt.
Sit koitti aamu, ku meidän oli aika mennä kärkkyyn paikkoja koneeseen. Ei muuta ku kaikki matkalaukut ja nyssäkät messiin kentälle :) Jussi pääs täpärästi Hesan koneeseen. Mä olin valmis jäämään viel päiväks, jos paikkoja ei löytyis, tai siis oikeestaa olin 99,9% varma, et en pääsis lentään viel mihkää, koska kaikki skandi-lennotkin oli täysiä. Rosalle tarjottii Tukholman koneen paikkaa, ja siinä vaiheessa luovuin jo mahollisuuksista päästä koneeseen.
Menin käymää ulkona, ja saman tien Rosa soittaa: "NY LÄHETÄÄ OSLOON!" Wuhuuuu! Meille oli kaks paikkaa - vaikka ei sitte ollukaan, ku ihmiset ilmaantu paikalle, mutta, päästiinkin sit isompaan Oslon koneeseen, joka lähti aikasemmin ku toi toinen! Ei muuta ku juoksujalkaa turvatarkastuksen lävite ja portille! HASTA LUEGO GRANI!
Laskeuduttii Osloon illalla. Meille oli varattu majotus lentokenttähotellissa. Voi morjens mikä hotelli... Positiivinen ylläri! Ja mikä parasta, siel oli sauna 24h!!! Olin iha haltioissani, ku saunan ikkunasta näky Oslon lentokentän kiitorata. Sit olikin kiva mennä rentoutuneena nukkumaan kolmeks tunniks.
Aamulla 6.40 lähti lento Helsinkiin. Nukuttii tietty koko lento. Helsingissä oli keväinen ilma.
Sit vaa raahaamaan laukut säilöön ja metästään viisumia. Kello kävi nopeeta ja meille tuli aika kiire, mut saatii viisumihakemukset vetämään! Ja edessä oli kokonainen viikko Suomessa!
Niin se eka kausi meni. Uutta odotellaan, joka onkin ihan uus kohde, Bodrum!!!
Sitä odotellessa...
Muistan, ku lähettiin pirtsakkoina matkaan. Menin Tampereen kautta koukkaamaan Rosan matkaan ja sit mentiin Hesaan yöks hotelliin, missä Henna oli kans. Suurin osa Granille lähtevistä kollegoista oli tuttuja opaskoulusta. Meitä oli varoteltu, et Granilla voi mahollisesti olla lakko (ylläripylläri) ja joudutaan ehkä ootteleen koneessa jonku aikaa. Kuitenkaan nii ei onneks käyny.
29. syyskuuta laskeuduttiin Las Palmasin lentokentälle. Oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä. Ooteltiin kentällä melko pitkä aika, et skandilennot laskeutu. Sit lähti bussi kohti Puerto Ricon laaksoo. Oli aika hämmentyny olo, ku bussi oli täynnä skandeja, plus kolme suomalaista; mä, Rosa ja Hanna. Luonnollisesti siel puhuttii ruotsia, mikä on tietty iha normaalii, mut sillon ol kyl semmone olo et voi jee...
Joka puolella näytti tosi karulle ja kuivalle. En ollu aikasemmin käyny Granilla, ni aattelin et siel olis ollu iha erilaisemman näköstä, varsinkin, ku se on turistien kestosuosikki.
Tapasin heti kämpän pihassa mun norjalaisen kämppiksen, Marten. Katoin heti, et onpas tutunnäkönen typy. Sit selviskin, et Marte oli Mallorcalla edellisen kauden, eli oltiin bongattu se Malliksen kentällä, ku lähettii opaskoulusta kotiin. Meidän kolmas asukki, tanskalainen Victoria tuli vähä myöhemmin kehiin.
Ekana iltana oli tietty heti lähettävä syömään kaik yhes koos. Mentiin tietty Puerto Ricon ostarille kiinalaiseen. Oli iha jees...
Eka yö oli iha outo. Mun huoneessa näytti tosi kolkolle. Inhosin mun vihreetä sängynpäätyä ja pöytää. Säikähin kissoja, ku ne tykkäs hengailla mun ikkunalaudalla. Kerran mun kämppis meni vauhilla sen huoneeseen ja astu vahingossa kissan päälle...
Seuraava reilu viikko oli intro-viikko, eli käytii kaikki maholliset asiat läpi ja tutustuttiin paikkoihin. Oltii iha törkeen poikki ja päätä särki, ku tuli niin paljon uutta käytännön asiaa ja opittavaa niin työstä ku kohteesta. Lisäks oltiin TOSI pihalla, koska meitä oli tosiaa kolme suomalaista skandien keskellä Puerto Ricossa ja lisäks me kolme oltiin ainoot ekan kauden oppaat... Tai no, tais Kim olla kans ekaa kautta, mut kuitenki.
Alussa oli iha hullun paljon kaikkia partneri-illallisia, eli siis käytii tutustuun meidän yhteistyökumppaniravintoloihin. Meinas tulla tapakset korvista ulos... (Mut alioli on silti vieläki liian hyvää..!)
Sit alko kunnolla työnteko. Mä olin siis SunGarden Service Host, joka tekee siis tapaamisia perhehotellilla ja iltapäivisin vetää aktiviteetteja. Ekat servikset muistan kyl aina, niin ku varmasti kaikki... Mut äkkii alko meneen kaikki rutiinilla.
Kaikki meni oikeen mallikkaasti tasasta tahtia eteenpäin. Joku lakko saatto joskus olla ja vähän syysmyrskyäki, josta Suomessaki uutisoitiin. No sittenhän joulukuun alussa Iberian lennonjohto päätti alkaa lakkoon, eikä tässä vielä kaikki: Finnairin matkustamohenkilökunta myös! Ai että. Kaks lakkoo päällekäin. Olihan se aikamoista rumbaa ja unet jäi vähiin, mut olipahan kokemus :)
Maanantaisin oli "Scandinavian Foreplay"-bileet meidän salaisessa pikku kellaribaarissa... Ei todellakaa hehkee paikka, mut siel näki tutut ja siel tapahtu... Sinne siis kokoontu suurimmaks osaks oppaat viettään iltaa. Ai että, mulle tulee ikävä sitä paikkaa. Alussa inhosin sitä. Missasin ne viimeset bileet siellä. No, ehkä ens talveks päätyy Granille taas, mistä sen tietää!
Vapaapäivinä otettii useesti auto alle ja lähettii vuoristoon tai Las Palmasiin ajaleen. Tottakai Kupsun lounas oli iha number 1 vapaapäivinä, tai sit satunnaisesti Gloria Palace Royalin aamiainen. Ah <3 Kahvipannu tuodaan pöytään ja aamiaisbuffetiin tarttee suurinpiirtein kartan, ku siel on nii sikana kaikkee. Luksusta oli tuoreet marjat. On oppinu arvostaan näinkin pieniä asioita!
Tykkään Las Palmasista iha sikana. Voisin vaik asuu siellä. Kaikki ne pikku kahvilat, putiikit ja kirkot...
Joulu oli tosi outoo viettää poissa kotoo. Toisaalta olin ihan mielellään pois siitä kaikesta Suomen jouluhössötyksestä, mut sit toisaalta, olis se kiva ollu perinteikkään mukavaa herätä aamulla syömään herkkuja. Me järkättii oma pikku jouluaamu Hannan ja Rosan kaa. Keitettii riisipuuroo, syötii ruisleipää ja katottii Lumiukkoo Youtubesta. Sit lähettiinki painaan töitä. Ja illalla käytii Kuparipannussa jouluillallisella. Ai että...
Uutena vuotena Rosa oli lomalla Suomessa ja me oltii Stinen ja Hannan kans meillä. Otettii pari lasii viiniä, käytii kattoo meininkii tän Puerto Ricon paikallisessa (Harleys, wohooo!) ja sit kiltisti nukkuun tietty, ku aamulla mentiin kentälle...
Välillä tuli oltua tosi väsyny. Varsinki hätäpuhelin-viikot oli joskus tosi rankkoja ja aika pahoja juttujakin tapahtu pari. Joskus tuntu, et ei jaksa ees raajoja liikuttaa, ku oli niin uupunu. Pää tuntu suurinpiirtein ihan ilmapallolta. Tuli oltuu kuumeessa ja flunssassakin aika tiuhaan tahtiin. Vitamiinit kehii vaa.
Loppukaudesta olin yhtäkkii tosi energinen. Siestalla oli aikaa käyä uimassa ja ottamassa väriä iholle (vaik se onkin jo hävinny mun albino-iholta.....).
Muutenki loppukausi oli kiva, ku sai tehä eri juttuja. Sai tehä enemmän lentokenttää, vedin urheiluaktiviteetteja yhellä hotellilla jne... Pitkät siestat ja lounaat Kupsussa oli iha luksusta. Ja tietty kahvihetket Mummolassa, ku käsiin sai 7päivää-lehden...
Mulla kävi suht paljon tuttuja. Venla, Miikka, Juhis ja Krisse oli Inglesissä lomailemassa. Käytii tietty kuuluisassa Inglesin yöelämässä. Sit mun serkku perheineen kävi kans, mut en kerinny nähä niitä kovin paljoo, ku olin - KIPEENÄ :) Laura kävi kanssa ja viihty parikin viikkoo!
Viimeset viikot oli tosi outoja. Ihmiset lähti iha yhtäkkii! Koko La Marina tuntu iha kuolleelle, ku kämppiä oli iha tyhjänä. Toimistolla oli tosi hiljasta... Toisaalta se oli aika siistii, koska onneks meidän kaveripiiri pysy ja mehän päätettii Stinen, Rosan ja Andreaksen kaa muuttaa Sunwing-hotelliin Arguineguiniin, kerta siel oli huoneitakin vapaana. Tuntu iha lomalle, vaik käytiinki iha normaalisti töissä sieltä. Ja auringonlaskun lisäks nähtii parvekkeelta Sunwing-showt.
Sit koitti aamu, ku meidän oli aika mennä kärkkyyn paikkoja koneeseen. Ei muuta ku kaikki matkalaukut ja nyssäkät messiin kentälle :) Jussi pääs täpärästi Hesan koneeseen. Mä olin valmis jäämään viel päiväks, jos paikkoja ei löytyis, tai siis oikeestaa olin 99,9% varma, et en pääsis lentään viel mihkää, koska kaikki skandi-lennotkin oli täysiä. Rosalle tarjottii Tukholman koneen paikkaa, ja siinä vaiheessa luovuin jo mahollisuuksista päästä koneeseen.
Menin käymää ulkona, ja saman tien Rosa soittaa: "NY LÄHETÄÄ OSLOON!" Wuhuuuu! Meille oli kaks paikkaa - vaikka ei sitte ollukaan, ku ihmiset ilmaantu paikalle, mutta, päästiinkin sit isompaan Oslon koneeseen, joka lähti aikasemmin ku toi toinen! Ei muuta ku juoksujalkaa turvatarkastuksen lävite ja portille! HASTA LUEGO GRANI!
Laskeuduttii Osloon illalla. Meille oli varattu majotus lentokenttähotellissa. Voi morjens mikä hotelli... Positiivinen ylläri! Ja mikä parasta, siel oli sauna 24h!!! Olin iha haltioissani, ku saunan ikkunasta näky Oslon lentokentän kiitorata. Sit olikin kiva mennä rentoutuneena nukkumaan kolmeks tunniks.
Aamulla 6.40 lähti lento Helsinkiin. Nukuttii tietty koko lento. Helsingissä oli keväinen ilma.
Sit vaa raahaamaan laukut säilöön ja metästään viisumia. Kello kävi nopeeta ja meille tuli aika kiire, mut saatii viisumihakemukset vetämään! Ja edessä oli kokonainen viikko Suomessa!
Niin se eka kausi meni. Uutta odotellaan, joka onkin ihan uus kohde, Bodrum!!!
Sitä odotellessa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)