Hola!
Onpas taas menny aikaa viime kirjotuksista. Huvitti jonku verran lukee viime vuoden muistelmia Granista.... Sillon oltiin ekaa kautta tekemässä, ja nyt onkin jo kolmas menossa?!
Viimeks oltiinkin Turkinmaalla, josta kävi keväällä matka Oslon kautta (ylläri... Oslo-kirous) Suomeen. Bodrumia jäi ikävä ja vannotin meneväni sinne takas, mutta niinhän ne suunnitelmat muuttuu, että sinnepäs ei tieni käykään ens kesäks, vaan kohti ihan mulle tuntematonta kohdetta ja en oo kyseisessä maassakaan asunu vielä!
Palaten vielä ajassa taaksepäin: mihinkäs sitä Turkista mentiinkään..? Paikkaan, joka ei kyllä ollu suunnitelmis, sillä vannotin ekan kauden jälkeen, etten ikänä palais sinne. No ihan rehellisiä jos ollaan, niin pidin sitä yhtenä kirottuna saarena. Ja varsinkin erästä pikku laaksoa, jossa satuin sillon asumaan......
Eli lennettiinpä Granille! Tuntu oudolle mennä takas. Heti ku landattiin, ni oli sekava olo. Toisaalta ei ollu yhtään innoissaan, kun taas toisaalta odotti jo, että pääsee äkkiä eteläosaan näkeen kaikki tutut paikat ja ihmiset, ketä oli taas eksyny saarelle talveks. No heti kentällähän näki yli puolet tuttuja kasvoja viime vuodelta. Siinä vaiheessa jo nous fiilikset plussan puolelle.
Tänä vuonna siis en mennyt Puerto Ricoon enää - vaan nyt oli aika olla villimmillä vesillä - eli Playa del Inglesissä! Ja sehän on tunnettu varsinkin yöelämästään (wonder why?! haha). Kovat oli intro-viikot taas - hyvässä mielessä.
Tänä vuonna mua ei sentään siunattu SunGarden-pestillä, vaan ny oli aika vetää luurit päähän ja viettää päivät Contact Center-oppaana.
Oltiin eka viikko Teneriffalla tiimin kanssa ja sieltä ku seilattiin kotisaarelle takas, ni arki alko suht nopsaan.
Granin kauden tiivistelmä: odottamattomat tilanteet, bilettäminen, roadtripit ja ennen kaikkea: tapakset <3 Vaikka ne viime kauden jälkeen tulikin korvista ulos, niin nyt ne maistukin sairaan hyville Turkin mezejen jälkeen.
Yks parhaista muistoista tältä kaudelta on ehottomasti "ihana"-viikonloppu Tejedaan, eli saaren keskiosaan. Olin ollu yövuorossa ja alottelin pitkiä vapaita, jolloin suunnattiin heti aamulla vuoristoteitse kohti Roque Nubloa. Sinne sitte kolme pirtsakkaa pirkkoo (tai no 3 vanhaa piikaa, niinku Mikko sanoo...) tallusteli läpi syvien mäntumetsien, raikkaassa vuoristoilmassa. Nublolla nautiskeltiin espanjalaisten rakastamat bocadillot ja katteltii vaa ympärilleen ja katteltiin tätä ihmeellistä saarta, josta muute näkee myös naarpurisaaren korkeimman kohdan - Teiden. Sitte olikin aika tsekata sisään Parador Cruz de Tejeda-hotelliin. Tietty hommaan kuulu spa-osasto, joka oli varattu pelkästään meille. Oli IHANAA, ja tota sanaa muuten hoettiin pariinkin otteeseen...
Tietty kauden aikana oli koko ajan jotai häppeninkiä jossain ja paljon tapahtu. Oli kick offit, desti-happeningit, tiimipäivät sun muut. Kuitenkin tuntu, et nyt oli kuitenki rauhallisempaa, ku viime vuonna. Jotenkin oppi elämään ns. "normaalia elämää". Aloin urheileen, niinku mun "entisessä normaalissa elämässä" ja muutenkin tuntu kivalle olla täällä. Ehkä se eka kausi vaan on se hulluin? Who knows... Tai no, on se ihan fakta. Vai onko se kuitenkin tää saari? Yhdistelmä kaikkee? Laitetaan sen piikkiin...
Mut mikä tässä saaressa on? Onko tässä joku kumma magneetti?! Tää tuntuu niin kodille. Ja joka kerta, ku nään noi hullut vuoret, tunnen kaliman ja Saharan puhaltamat hiekkamyrskyt niin oon ihan fiiliksissä.
Ens kesäks hypätäänkin sitten toiselle saarelle, nimittäin Kyprokselle! Ja nyt heitetään luurit nurkkaan ja aletaan normioppaaks! Vaikka täältä ei haluais pois, niin tietenkin odottaa jo sitä tulevaa kautta, ja kaikkee uutta ja jännää, mitä näkee ja kokee. Ja mikä kivaa kans - siellä kohdataan taas tuttuja tyyppejä, joten oon aivan varma, että tulee huippukesä!
Olin vasta 2 vkoa lomalla. Kävin Suomen lisäks Fuerteventuralla, eli naapurisaarella. Ihan uskomatonta, kui paljon nää kaks saarta eroaa toisistaan: Pinta-alaa enemmän ku Granilla, mut sekin täytetty hiekalla. Karua, sanon minä! Grani ku taas on ns. "manner pienoiskoossa". Täält löytyy kaikki, mitä ihminen tarvii. Tosin, Fuertessa oli oma viehättävyys ja mahtavat puitteet sille, jos haluu totaalisesti heittää aivot narikkaan ja maata x-asennossa ja rauhottua. Ja tietty se saari on säilyttäny alkuperäisyytensä vahvemmin. Jos tänne palaan, niin otan tehtäväkseni käydä lopuillakin Kanariansaarilla! Binterin purkit lentää kätevästi saarten väliä.
Nyt on enää vajaa kuukaus jäljellä täällä. Se o vaa yritettävä ottaa kaikki irti loppuajasta. Kaikki alkaa pikkuhiljaa lähtemään ja talvikautta aletaan sulkemaan. MUTTA, Grani ei ikinä nuku - sillä skandit jää tänne pitämään sen elossa kesällä.
Tietty jo miettii ens talvea. Mistähän sitä ittesä löytää? Tuleeks se oleen jotai ihan uutta, Grania eksoottisempaa ja kauempana Suomesta? Vai löydänkö sittenkin itteni Suomesta? Koskaan ei voi tietää, mutta nyt toivon tietenkin hyppääväni saarelta saarelle takas, eli tänne. Kotiin :)
